keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Pehmeää dystopiaa varhaisnuorille...

Koska haaveilen jossakin vaiheessa toteuttavan lasten- tai nuorisokirjan, tutustun silloin tällöin kehuttuihin tämän genren toteutuksiin. Juuri äsken luin Laura Lähteenmäen North End -trilogian toisen kirjan, muita kahta en ole lukenut, enkä suunnittele lukevanikaan.

"Kaiken peittävä tulva" on jonkinlaista scifiä, se sijoittuu ehkä 2040-50-luvulle, "suuren muutoksen" jälkeiseen aikaan. Pidän kirjan luokittelemista dystopiaksi liioiteltuna. Ei sen maailma kovin synkkä ole, vain hieman ankea. Taustalla kummitteleva, n. 16v aikaisemmin tapahtunut globaali "suuri muutos" ei ollut varsinainen romahdus, vain pelisääntöjen muutos. Elämä jatkuu, mutta köyhempänä, raaempana, voisi verrata jotenkin vaikkapa 1800-luvun yhteiskuntaan, elintason suhteen.

Valtio, jota kuvataan jää hieman epäselväksi, se voisi olla Suomi tai Ruotsi. Jos se on Suomi, North Endin pikkukaupunki voisi olla vaikkapa Kemijärvi. Teknologia ei ole täysin romahtanut, vaan joiltakin pieniltä osin jopa kehittynyt nykyisestä. Nälkä, kylmä, työttömyys, näköalattomuus vaivaavat kaikkialla. Ilmastonmuutos on yhdessä pääosassa, asiavirheenä myös otsonikato, joka näyttää olevan nykyisin hallinnassa, ei todellisuudessa ehkä enää pahene.

Muutamaan kevätkuukauteen sijoittuvassa tarinassa on neljä teemaa: jäiden lähtö ja paha tulva, ihan demokraattisilta kuullostavat eduskuntavaalit, suklaatehtaan talvella tapahtunut konkurssi ja uuden, korvaavan työllistäjän pystyttäminen kaupunkiin. Neljäntenä teemana ovat vuotuiset, valtakunnalliset laulukilpailut, joihin päähenkilö, lukiolainen Luna aikoo osallistua.

Tarinan ensimmäinen kolmannes tuntuu minusta pitkäpiimäiseltä, se on takakannessa ylistettyä "maanläheistä kerrontaa", koululaisten ankeaa arkea, ihmissuhde- ja yhteiskuntaluokkaristiriitojen kuvaamista, lähes päivä kerrallallaan edeten.

Vähitellen tapahtumat kiihtyvät ja teemat kietoutuvat toisiinsa, osittain odotettavin, osittain odottamattomin seurauksin. Viimeinen kolmannes tarinasta mennään aika kovaa kyytiä, sattuu ja tapahtuu, positiivista ja negatiivista. Vanhat, salatut asiat pulpahtavat päivänvaloon ja ihmissuhdeasetelmat keikahtavat osin melkein ylösalaisin.

Lopputulos on kuitenkin perinteisen kaunis, kaikkien sopu ja hieman parantuneet tulevaisuuden näköalat useimmille, lämmin, lyhyt kesä saapuu kylmään, pimeään pohjoiseen.

Voihan tätä teosta pitää tärkeitä näköaloja avaavana, erinomaisena nuorisokirjana. Ei kevyenä teinihömppänä, vaan taitavalla käsialalla kirjoitettua, loppua kohti mukaansa tempaavana proosana, laadukkaana kaunokirjallisuutena. Minun kaipaamani fantasia-, mystiikka ja metafyysiset maailmankatsomukselliset elementit loistavat poissaolollaan. Todellisuutta tarkastellaan vain sen mukaan mitä peruaistit havaitsevat. Kertojan kieli on usein hyvin kaunista, luontevaa, herkkää. Naisen käsialaa. Hieno kirja omassa lajityypissään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti