Tämä blogi olisi pitänyt avata jo vaikkapa vuosi sitten. Kirjallisuus, fiktio, on muodostunut viimeisen puolentoista vuoden aikana minulle niin tärkeäksi asiaksi, että sitä ei ole mielekästä sotkea samaan blogiin, muiden asioiden sekaan. Olen päättänyt keskittää fiktiota, kaunokirjallisuutta sivuavat kirjoitelmani tänne.
Blogin nimen kielikuva "murtovesi" viittaa siihen, että mielestäni ja eteenkin kun kysymys on minun omista tuotoksistani, käsitteiden "tietokirjallisuus" ja kaunokirjalliset "tieteiskirjallisuus" ja "fantasiakirjallisuus" ja joku "realistinen proosa" välille vedetyt rajaviivat ovat (murto-) veteen vedettyjä, häilyviä, tulkinnanvaraisia, eivät kovin tärkeitä. Kaunokirjallisuus voi sisältää tietokirjallista sisältöä, fantasian elementit voivat osoittautua reaalimaailmaan kuuluviksi ja tietysti tieteiskirjalliset sisällöt voivat muuttua todellisen maailman sisällöiksi joidenkin ennusteiden toteutuessa.
Esittämäni asetelman takana on tilanne, jossa täysin varmaa tietoa ei ole saatavilla. Tietellisen tiedon alkulähteet, arvostetuissa julkaisuissa esitettyjen, vertaisarvioitujen tutkimusraporttien johtopäätökset osoittauvat hyvin usein ajan kuluessa vääriksi, liioitteluiksi, harhaan johtaviksi tai ainakin puolitotuuksiksi. Yhtenäinen teoria todellisuuden perimmäisestä olemuksesta odottaa vielä muotoutumistaan. Fysiikassa keskitytään sellaisten matemaattisten mallien muodostamiseen, jotka antavat hyviä ennusteita. Tässä onkin onnistuttu loistavasti. Mutta tässä tiedeyhteisössä on vieroksuttu toimeliaisuutta, joka yrittää koota näitä malleja yhtenäiseksi tulkinnaksi, filosofoida perimmäisten kysymyksten ääressä: miksi jotakin yleensä on olemassa? Vai onko jotakin olemassa? Onko kaikki harhaa, illuusiota? Jos on, niin mitä illuusion takana on? Tämä pohdiskelu viittaa tietysti "simulaatio argumenttiin".
Minä näen, että kirjallisuudella on tärkeä tehtävä pitämässä yllä irtonaista, rentoa ajattelua, joka tuottaa uusia ideoita ja hidastaa ihmiskunnan taipumusta jämähtää dogmaattisiin "totuuksiin". Erityisen tärkeää on sellainen kirirjallisuus, jonka sisätö heiluu oletetun reaalitodellisuuden, älyllisen scifi-ajattelun ja "varovaisen fantasian" rajamailla tarkoituksellisesti hämärtäen näiden välisiä rajavesien sekoittumia, murtovesiä. Se on sitä aluetta, joilla itse haluaisin toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti