lauantai 7. helmikuuta 2015

Haruki Murakami, Kafka rannalla

Olen viitannut tähän kirjaan useampia kertoja. Siten on jo aika kertoa siitä hieman lähemmin.

Tiedostan oman kirjallisen ilmaisuni puutteita ja siksi osaratkaisuna koetan lukea keskittyneesti kirjoja, jotka ovat sekä laadukkasti kirjoitettu ja lisäksi aihepiiriltään ja käsittelytavaltaan kiinnostavat minua. Olen hyvin nirso! Haruki Murakamin "Kafka rannalla" on eräs teos, joka erinomaisesti täyttää kriteerini. Kanteen painettu:  Kirkus Reviews: "Mestariteos. Nobelin arvoinen." on silti liioittelua. On se mestariteos, mutta niitä on niin paljon, että ei parhaat oikeuttavat nobeliin. Ei kai sentään ihan Murakamin Kafka?

Kirja on lähinnä tyylikäs fantasiaa, joka sijoittuu tämän päivän japanilaiseen nykytodellisuuteen lukuun ottamatta taustatarinaa, joka kertoo toisen päähenkilön mystisestä vammautumisessa toisen maailmansodan loppuviikkoina. Ajatusmaailma minun ymmärtääkseni edustaa japanilaista, shintolaisuudesta periytyvää ajattelua herkällä, soveltavalla, jopa kauniilla tavalla: lukunautintona.

Teos kertoo kaksi tarinaa, jotka muutaman kerran sivuavat toisiaan. Tarinoiden päähenkilöt eivät muistaakseni koskaan tapaa (luin teoksen viime keväänä), mutta heidän toimillaan on keskinäinen vaikutus.

Ensimmäinen tarina kertoo vanhasta, kehitysvammaisesta miehestä, Nakatasta, joka loukkaantui lapsena mystisellä tavalla. Vamman vastapainoksi hän sai kyvyn keskustella kissojen kanssa ja oudon, intuitivisen päätöksentekokyvyn. Niiden kahden avulla hän on selvinnyt kovassa maailmassa. Tarina on mystinen, jännittävä, surrealistisia ja koomisiakin aiheita sekä henkilöitä sisältävä. Muoto on pääosin "road story".

Toisen tarinan päähenkilö, on Kafka, 15-vuotias poika, joka karkaa kotoaan syntymäpäivänään. Hänellä on viisas sivupersoona, Varis, joka esiintyy lähinnä tarinan alussa ja lopussa. Kafkan tarina on syvällinen löytöretki pojan omiin kasvukipuihin, seksuaalisuuteen, synkkään lapsuuteen, jota varjostaa mielipuoli taiteilijaisä ja arvoitukselliseen perhetaustaan. Ketä ovat hänen kadonneet äitinsä ja siskonsa? Tarinaa värittää kulttuuriaiheiset keskustelut kiehtovan tuttavuuden, Oshiman kanssa, joka auttaa paljon karkulaista. Lisäksi käydään pariin kertaan erikoisessa paikassa, japanilaisessa vuoristomajassa, eräänlaisella kesämökillä. Suomalainen nauttii tästä kuvauksesta.

Nakata saa auttajakseen Hoshinon, joka on sympaattinen rekkakuski, terve, nuori mies, mutta ei älyn jättiläinen hänkään, jyrkkänä vastakohtana Kafkan ja Oshiman hienostuneille dialogeille. Nakatan ja Hoshinon seikkailu on riemastuttavaa ja koukuttavaa. Mitä vaan voi tapahtua fantasian hengessä.

Kafkan pakomatka on pääosin edustaa reaalitodellisuutta lukuun ottamatta alkupuolen mystistä törmäämistä Nakatan todellisuuteen, ei vanhaan mieheen itseensä, ainakaan reaalisesti. Lopussa sen sijaan Kafka tekee ihmeellisen, surrealistisesti kuvatun fantasiamatkan, en kerro minne, mutta hän palaa sieltä.

Nakata ja Hoshino suorittavat epäselvän, mystisen tehtävänsä ja Kafka löytää, ainakin osittain, ratkaisuja omaa menneisyyttään, jopa edellistä elämäänsä koskevaan kysymykseen ja kysymyksiin. Tietysti ennenkaikkea kyseessä on kasvutarina. Poika aloittaa uuden elämän astetta aikuisempana.

Teoksen suuria ansioita ovan koukuttavuus, vaihtelevuus, selkeä kieli, kaksi toisiaan täydentävää, erilaista tarinaa ja todellisuutta, kulttuuriystävällisyys, niin länsimaisen kuin japanilaisen kulttuurin suhteen, ihanat, rakastettava henkilöt, Kafkan hirviöisää lukuunottamatta.

Tietysti teos on ennenkaikkea viihdettä, mutta parasta mahdollista, ei hömppää.

Sitten luin toisen Murakamin teoksen: Värittömän miehen vaellusvuodet. Jo nimi oli masentava, itse tarina on alusta loppuun masentava, "syvällistä ihmispsyken ja ihmissuhteiden analyysiä", ei yhtään mitään muuta. Se ei pätkääkään koukuttanut ja olisin jättänyt kesken, ellei Murkami olisi niin loistava kirjoittaja. Jaksoin pusertaa loppuun ja petyin juoneen. Kirjan sanoma voi olla, että kaikki nykyajan ihmiset ovat enemmän tai vähemmän henkisesti vammautuneita. Toiset siitä huolimatta selviävät, toiset eivät: sattuma ratkaisee. Minua tällainen ei kiinnosta. Ei paljon lohduta, että päähenkilö vierailee Suomessa, suomalaisella kesämökillä, jossakin Vanajaveden rannalla, ehkä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti